Hanke on edennyt siihen asti, että enää projektipäällikkö on töissä! Raportointivaihe on vielä jäljellä.
Paljon me saimme aikaan, ja siitä erittäin suuri kiitos ihanille Annelle ja Satulle!!! Olisin minä teidät pitänyt vaikka kuinka pitkään ja hankkeen toimintaa jatkanut, vaan kun ei niin ei 😦
Jännä silti nähdä, mihin tässä päädytään ja missä tullaan vastakkain…
Suurin osa opiskelijoista on jo ehtinyt tavata oman alumninsa ja palautepäivä on nyt pidetty. Kokemukset toiminnasta olivat kauttaaltaan oikein hyviä. Opiskelijat kokivat päivän hyödylliseksi ja toivoivat, että toimintaa voitaisiin jatkaa myös tulevina vuosina. Palautteen perusteella he saivat tärkeää tietoa oman alan työllistymisestä yleensä sekä sivuainevalintojen vaikutuksesta työllistymiseen. Moni alumni antoi myös konkreettisia työnhakuvinkkejä. Osa sai vahvistusta sille, että opiskelee todellakin omaa alaansa. Moni sai toisaalta uusia näkökulmia siihen, miten monipuolisesti ns. ”oma ala” voidaan käsittää.
Mitään isompia ongelmia ei tullut kenellekään vastaan. Alumnit olivat varanneet aikaa opiskelijoille ja puhuttavaa oli riittänyt koko ajaksi. Varmasti eniten käsiteltyjä aiheita olivat alumnin omat opinnot ja urakehitys, sekä millaisia taitoja työssä tarvitaan. Näitä asioita opiskelijat peilasivat omiin jo tehtyihin tai tuleviin valintoihinsa ja uratoiveisiinsa. Työnhaku oli tietysti kiinnostava aihe. Lisäksi keskustelu sivusi mm. työssä jaksamista, työkulttuuria, verkostojen merkitystä ja organisaatiokulttuuria. Palkkataso oli myös puhuttanut, vaikka sen puheeksi ottaminen koettiin hankalaksi.
Palautekyselyn väittämiin ”Hahmotan omaa osaamistani paremmin.”, ”Olen varmempi omista työllistymismahdollisuuksistani.”, ” Luottamukseni omiin kykyihin ja taitoihin kasvoi.”, ”Opiskelumotivaationi kasvoi.” ja ” Vuorovaikutustaitoni kehittyivät.” suurin osa opiskelijoista vastasi olevansa täysin tai osittain samaa mieltä. Yhtään ”Täysin ei mieltä” tai ”Osittain eri mieltä” –vastausta ei tätä kirjoittaessa ollut vielä tullut.
Kehittämiskohteista keskusteltaessa huolena oli, miten toiminta saadaan jatkumaan kun hankkeen toiminta loppuu. Kaikkein suuritöisin vaihe muuten helpossa formaatissa on sopivien alumnien etsiminen. Pohdimmekin voisiko opiskelijat itse velvoittaa etsimään alumninsa. Työtä helpottaisi myös se, että opiskeiljat tutustuisivat ensisijaisesti kiinnostavaan organisaatioon riipumatta siitä, onko siellä töissä täsmälleen oman oppiaineen puolelta valmistuneita. Toisaalta jollekin voi olla tärkeää saada vahvistus sille, että ihan omalta opiskelualalta voi työllistyä. Tiedottamisessa meillä vetäjillä oli pikkuisen parantamisen varaa, vaikka yleisesti ottaen informaatio katsottiin riittäväksi. Opiskelijat vaikuttivat halukkailta kertomaan kokemuksistaan myös muille. Tulevaisuudessa toiminta voisikin ehkä olla opiskelijalähtöistä siten, että edellisen vuoden opiskelijat olisivat apuna tiedottamisessa ja alumnien etsinnässä. Oppiaineen tuki on silti välttämätön, jotta asiat saadaan pyörimään.
Alumnikoordinaattori Karoliina Kekki halusi tuoda Oulun yliopistoon muualla maailmalla käytetyn Job shadow ohjelman. Kyseessä on mentoroinnista huomattavasti kevennetty versio, joka ei vaadi opiskelijalta eikä alumnilta samanlaista pitkäaikaista sitoutumista kuin mentorointi. Job Shadow ohjelmassa opiskelija seuraa, ”varjostaa”, alumnia yhden työpäivän. Job Shadow tutustuttaa opiskelijan alumniin ja sitä kautta yhteen mahdolliseen työuraan, helpottaa omaa uravalintaa, edesauttaa siirtymää työelämään ja kirkastaa, millä tavoin omat opinnot liittyvät työelämään.
Pilotti toteutetaan osana Yliopisto-opintojen työelämäintegraatio -hanketta. Job Shadowiin voivat hakea opiskelijat opintojen vaiheesta riippumatta. Pilotissa ovat mukana LuTK/biologian koulutusohjelma ja HuTK:n koulutusohjelmista pohjoismainen ja germaaninen filologia, historia, kulttuuriantropologia ja kirjallisuus.
Ohjelmaan haki 21 opiskelijaa lähes kaikista oppiaineista johon ohjelmaa tarjottiin. Job Shadow alkoi perehdytyksellä helmikuun lopulla. Varsinainen varjostus on maalis-huhtikuussa ja opiskelija sopii itse alumnin kanssa varjostamisen tarkan ajankohdan. Opiskelijat haastattelevat alumnia ja kirjoittavat haastattelun pohjalta alumnitarinan, joka julkaistaan (alumnin luvalla) yliopiston www-sivuilla. Lopuksi kerätään palaute ja pidetään yhteinen päätöskokoontuminen huhtikuun lopulla.
Odotamme tarinoita ja kokemuksia innolla!
Harjoittelu TIP
Alkuvuodesta järjestettiin jokaiselle tiedekunnalle harjoittelu-infot ” Tuunaa työnhakusi – hae harjoitteluun”. Infoissa käytiin läpi harjoittelun merkitystä, harjoittelupaikkojen hakua, osaamisen tunnistamista ym.
Tuunaa työnhakusi –osiossa kerrottiin yleispätevää asiaa muillekin työnhaussa oleville kuten CV:stä, portfoliosta, haastattelusta ja siihen valmistautumisesta sekä lisäksi työelämän pelisäännöistä.
Hankkeen puitteissa järjestettiin harjoitteluun lähteville tai valmistumisvaiheessa oleville ”Oivalla osaamisesi, tuunaa työnhakusi” –uraryhmä ja projektivalmennus. Tavoitteena oli antaa ohjausta työnhakutaitoihin, urasuunnitteluun, oman osaamisen tunnistamiseen ja työelämätietouteen. Uraryhmään osallistui 10 opiskelijaa, joista neljä oli biologian ja 6 humanistisen alan opiskelijaa (kielitieteilijöitä sekä kulttuuriantropologian ja historian opiskelijoita). Projektivalmennukseen osallistui lisäksi kasvatustieteilijöitä.
Ryhmä kokoontui kevään 2012 aikana 6 kertaa sekä syksyllä vielä pari kertaa. Kevään ohjelmassa oli omien osaamisalueiden selventäminen kuten esimerkiksi ”mitä biologi/historijoitsija osaa”, työelämän osaamisvaatimukset ja työnhaun viestintä, erilaiset tavat koota portfolio sekä CV:n ja työhakemuksen tekeminen.
Työskentelymuotoina olivat pari tunnin tapaamiset iltaisin ja opiskelijoille annetut itsenäiset tehtävät, kuten ”etsi työpaikkoja, joissa omalta alalta valmistuneet ovat työllistyneet”, ”mieti mielenkiintoinen työpaikka, jota voisit hakea ja omat vahvuutesi” sekä ansioluettelon ja hakemuksen tekeminen.
Viimeinen uratapaaminen järjestettiin yliopiston ulkopuolella tutustuen Yritystakomon ja Duunaamon toimintaan. Toiveena esitettiinkin, että tapaamisia voisi olla enemmän yliopiston ulkopuolella, kuten esimerkiksi uudessa korkeakoulujen yhteisessä BusinessKitchenissä. Tämä tutustuttaa opiskelijat ruohonjuuritasolla työelämäyhteyksiin!
Harjoittelun aikaisen oppimisen tueksi opiskelijoille saivat käyttöön ”Kaikki irti harjoittelusta – harjoittelun käsikirja”, jonne harjoittelun aikaisia tuntemuksia, työvaiheita ja oppimisia voi kirjoittaa muistiin. Tämä auttaa varsinaisen harjoitteluraportin kirjoittamisessa ja konkretisoi harjoittelun aikaisia tehtäviä ja tavoitteita.
Oli hyvä, että ryhmässä oli eri tieteen aloja opiskelijoita, näin opiskelijat ”joutuivat” pukemaan osaamisensa hyvin tarkkaan sanoiksi ja saivat uudenlaisia näkemyksiä omaan osaamisensa hoksaamiseen. Ryhmän tärkeimmäksi anniksi koettiinkin luottamuksen ja arvostuksen lisääntyminen omista taidoista. ”Minullahan on oikeastaan monenlaisia työelämässä hyödyllisiä taitoja ja osaamista”,”sain harjoittelupaikan luultavasti juuri siksi että luottamukseni osaamistani kohtaan kasvoi kurssin ja hyvien vinkkien myötä”.
Ryhmän tuoman luottamuksen ja positiivisen tsempin lisäksi opiskelijat saivat henkilökohtaista apua hakemuksen ja CV:n tekemiseen ja näistä harjoituksista opiskelijat antoivat hyvää palautetta. Käsitys itsestä työnhakijana muuttui itsevarmuuden kasvaessa ja työnhakuprosessi tuli tutuksi: ”Ymmärrän nyt paremmin mitä työelämässä tarvitaan ja opiskelemani aineet luovat todellakin vain pohjan jonka päälle voin oppia uutta.
Uraryhmän lisäksi pidettiin päivän kestävä projektikoulutus – joka oli ”huippu”. Näkökulmana oli ”projektikoulutus työelämäyhteystyöprojektiin osallistuvalle” ja aiheina projektin hallinta, organisointi, viestintä ja riskit. Konkreettisena projektin läpijuoksutuksena kokeiltiin OpenProject/MsProject ohjelmaa, jota opiskelijaryhmät käyttivät omaan alaan liittyvän projekti- harjoituksen tekemiseen. Saatu palaute vahvistaa sitä, että projektikoulutusta todella tarvittaisiin. Toimiihan työelämä yhä enemmän ja enemmän projektien kautta.
Kaiken kaikkiaan monitieteellinen ryhmä on hyvä, koska silloin oman oppiaineen ja osaamisen ”itsestään selvyyksiä” katsotaan uusin silmin. Seuraavan uraryhmän toivotaan myös olevan monitieteinen tiedekuntien rajoja ylittävä. Osallistuminen uraryhmään ja projektikoulutukseen huomioitiin myös opintoihin kuuluvaksi (yhden opintopisteen suoritus). Humanistisessa tiedekunnassa on vastaavanlaisille työelämään liittyville toiminnoille perustettu myös oma opintojakso ”Työelämään orientoiva kurssi”, johon opiskelijat voivat sisällyttää uraohjausta, alumnitoimintaa ja muuta työelämään ja osaamiseen liittyvää opiskelua. Näin työelämä näkökulma saadaan kiinteämmäksi osaksi opintoja.
Humanistisen tiedekunnan opiskelijoille järjestettiin peli- ja matkailualaa esittelevä työelämäiltapäivä. Lisäksi kerrottiin uudesta yritysten ja korkeakouluopiskelijoiden yhteistyömuodosta, Demolasta sekä annettiin käytännön vinkkejä työnhakuun ja oman osaamisen markkinointiin.
Esitysten aiheet ja puhujat olivat:
* Generalisteja tarvitaan. Tony Manninen , Ludocraft.
* Matkailun kansainvälistyminen, case: Geopark. Ritva Okkonen, Humanpolis.
* Demoala- uudenlainen yhteistyömuoto yritysten ja opiskelijoiden välillä. Miia Vesikukka, Demola.
* Oman osaamisen markkinointi. Sanna Lehtoniemi, Studentwork.
Innostavia ja erilaisia yrityselämän näkökulmia oli kuuntelemassa vajaa 30 eri oppiaineiden opiskelijoita – edustavimpana ryhmänä olivat kielten opiskelijat, mutta lisäksi myös historian, kulttuuriantropologian sekä kirjallisuuden opiskelijoita oli kuuntelemassa ja tekemässä hyviä kysymyksiä ja kommentteja puhujille.
Palautteessa tuli esille, että tarvetta tällaisille ”ei perinteisten” alojen työelämätilaisuuksille on ja vastaavanlaisia tilaisuuksia haluttaisiin ainakin kerran lukukaudessa, syksyisin ja keväisin. Yritysedustajien lisäksi toivottiin paneelikeskustelua erilaisista työllistymismahdollisuuksista esimerkiksi osuuskuntatoiminta, yhteisöt ja järjestöt työllistäjinä, itsensä työllistäminen, freelancer -yrittäjyys jne. Opinnäytteiden ja projektitöiden tekeminen yritysten kanssa nousi myös esille.
Lisäksi odotetaan mielenkiinnolla millaisia kokemuksia poikkitieteellisestä Demolasta tullaan saamaan. Uusia projekti toimeksiantoja tulee Demolaan koko ajan ja tiimityön kautta saadaan tärkeitä kontaktia paitsi työelämään myös muiden alojen opiskelijoihin.
Tällainen keskustelu avaa sitä, millaista työelämän arki ja auttaa huomaamaan asioita, mitä ei osannut ottaa opiskeluaikana huomioon. Varsinkin työelämässä tarvittavista taidoista kertominen, työnantajien rekrytointi sekä konkreettiset ohjeet työhakemuksesta nähtiin hyvänä. Oman asiantuntijuuden myyntistrategia taisi jäädä joillekin hautumaan!
Kaiken kaikkiaan iltapäivää pidettiin hyvänä tietopakettina ja verkostoitumismahdollisuutena. Esitetyistä kysymyksistä ja saadusta palautteesta päätellen vastaavanlaisia tietoiskuja ja tapahtumia työelämästä tarvitaan.
Järjestäjänä työelämäluennoista jäi erittäin positiivinen kuva. Vaikka työelämätietoutta on tarjolla, voi se usein olla hajanaista ja oma ammattikuva voi jäädä hyvinkin kapeaksi. Tärkein hyöty mielestäni tällaisissa tilaisuuksia on, että opiskelijat kiinnostuvat erilaisia työelämän mahdollisuuksista ja ajattelevat ehkä uudella lailla omaa osaamistaan ja työllistymistä!
Syksyn kuluessa olen järjestänyt biologian opiskelijoille pari ammattikuvaseminaaria. Ensimmäinen toteutettiin lokakuussa nimellä ”Luonnontuoteala tutuksi”. Tuolloin puhujina oli luonnontuotealan eri toimijoita. Tässä puhujat ja otsikot:
Opiskelijoita oli paikalla vajaa parisenkymmentä. Toivottavasti jollekin tuli mieleen ajatus mahdollisesta urapolusta luonnontuotteiden parissa!
Marraskuussa järjestin seminaarin ympäristövaikutusten arviointiprosessiin liittyen (”Hyvä – paha YVA?”). Arvelin tiedolle olevan tarvetta, sillä YVA-prosessi työllistää yhä useampia ekologeja, mutta aiheeseen liittyvää koulutusta ei juuri ole. Tarjontaa on jonkin verran koulutusohjelman ulkopuolella, mikäli sitä osaa etsiä.
Osanotto oli runsasta ja aktiivista (60-70 kuulijaa, myös henkilökuntaa), joten asia toden totta tunnistettiin tärkeäksi. Seminaaria mainostettiin biologeille ja maantieteilijöille sekä prosessitekniikan YVA-kurssilaisille. Puhujina oli niin virkamiespuolen kuin maastojyrienkin edustajia eri rooleissa.
Minulla oli onni löytää molempiin seminaareihin loistavat ja asiantuntevat puhujat, joten mikäpä se oli seminaaria järjestellessä 🙂 Kiitos puhujille ja yleisölle!
Kysyimme harjotteluyhdyshenkilöiltä, miten heidän työnsä on resursoitu, ja mitä asialle pitäisi tehdä. Tässä muutamia esille nousseita ajatuksia:
Loistavia ajatuksia, ja näihin käytetty resurssi, esimerkiksi tiedekuntakohtaiset työelämäkoordinaattorit, ei olisi lainkaan turhaa. Samalla vapautettaisiin opetushenkilöstöä opetuksen ja tutkimuksen tekemiseen.
Kuten Satu edellisessä blogikirjoituksessa kirjoitti olemme käyneet vierailemassa muutamalla Oulun yliopiston koulutusalalla, joilta valmistuvien työllisyystilanne on Oulussa ja sen lähialueilla vaikein. Puhumme korikeskusteluista, koska tarkoituksena on etsiä opetushenkilökunnan kanssa opiskelijoille (oppisisällön lisäksi) syntyvää osaamista eli täytämme opiskelijoiden osaamiskoreja.
Korikeskustelujen teemoja olivat:
Kävimme viidessä oppiaineessa eli otos kattaa vain murto-osan yliopistosta. Keskusteluissa opimme, että osaamiskoriin tuleva sisältöosaaminen osataan kuvata hyvin, toisaalta se saattaa olla ainoa osaaminen, josta puhutaan. Oppiaineiden työelämäyhteydet ovat voimakkaasti henkilösidonnaisia, osin satunnaisia ja myös opiskelijoiden omasta aktiivisuudesta kiinni. Joissakin oppiaineissa on erityisiä työelämäkursseja. Harjoittelu on tärkeä osa opetuksen työelämäintegraatiota. Opetuksessa ja opetusmenetelmien kautta tulevaa työelämäosaamista ei osata hoksauttaa, vaikka sitä on.
Usein ensi reaktio oppiaineissa oli: hienoa, että joku (muu) tekee tätä työtä! Kuitenkin keskustelut olivat selvästi myös oppimiskokemus / hoksautus / herätys oppiainetten edustajille – osaamista voisi miettiä myös tällä tavalla (ei siinä akateemista sielua menetetä). Eristyisesti huomasimme kuinka valtavasti osaamista on!
”kun vähän pöyhitään niin löytyy muutakin kuin abstraktiaa”, kuten eräs oppiaineen edustaja sanoi
Yliopisto-opintojen työelämäintegraatio -hanke 
Viimeisimmät kommentit